Saturday, July 10, 2021

24 tuntia maantiellä

Koronavuoden 2020 kesä oli itselleni enemmänkin "kesä ilman kesää", kun lomani oli vasta syyskuussa. Talven aikana päätinkin että seuraavana kesänä loma saisi olla oikeasti kesällä ja ajatuksissa oli valmiina käydä ajamassa jotain pidempää. Tarjolla olisi ollut Yötön 3000 bikepacking ajo/kisa joka olisi ollut hyvinkin kiinnostava ja seikkailupitoisempi kokemus mutta se olisi valmistautumisen ja palauttelun kanssa ollut kahden viikon projekti. Loman aikana pitäisi ehtiä tekemään vähän muutakin kuin ajamaan pyörää joten olinkin päättänyt käydä testaamassa itseäni reilun 24 tunnin verran maantiellä ja tavoitteena ajaa mahdollisimman pitkä matka, mielellään 600 km, ja tietysti unsupported -formaatilla. Lisäksi halusin ajaa etelästä pohjoiseen ja sopivana lisähaasteena halusin kunnioittaa isovanhempieni muistoa joiden haudat ovat Haukiputaan hautausmaalla. Se olisi ajon maaliviiva. Maantieteellisesti on myös jotenkin hienoa vetää lähemmäs puolikas Suomea yhtä soittoa.

Tarkoitus oli suorittaa ajo heti loman alussa mutta vallitseva tuulen suunta oli pohjoisen puolelta. Mietinkin jo ajamista toiseen suuntaan ja lähtöä Haukiputaalta mutta junissa ei löytynyt vapaita pyöräpaikkoja(!). Sääennusteet näyttivät tuulen muuttuvan eteläiseksi seuraavalla viikolla ja junamatkalle löytyi myös pyöräpaikkoja. Lämmintä, tai jopa kuumaakin, tulisi olemaan kun päivälämpötiloiksi ennustettiin lähemmäs 30°C.

Kun lomalla oli tarkoitus tehdä muutakin niin tein kotona saunan ja kylpyhuoneen kattoremontin (yksin tietysti) joka oli luonnollisesti pakko saada siihen malliin että pellit ovat paikalla. Se olikin sitten kunnon hikoilua näillä helteillä ja päivän enemmän mitä olin suunnitellut. Pellit olivat katolla puolen yön aikoihin. Viimeistelin reitin gps:ään ja nukkumaan menin noin klo 01.30. Aamulla heräilin klo 8.30 maissa. Piti vielä viimeistellä pyörä valmiiksi. Olo ei tietenkään ollut hirmuisen energinen ja tiesin että tästä ei välttämättä tule pelkästään ihanaa pyöräilyn iloa. Mutta sääennuste näytti loppuviikolle jo jotain sateitakin ja junalippu oli ostettu. Näillä mentäisiin, tuli sitten mitä tulisi.

Reittikartta.

Lähtökin venyi hiukan koska pyörän valmistelu vei oman aikansa. Pääsin kuitenkin liikkeelle klo 11.29. Jos alku menisi ilman mitään ongelmia niin saattaisin ehtiä Seinäjoen Prisman Heselle ennen sulkemisaikaa eli klo 22. Pääosin ajaisin geeleillä ja muulla energialla jotka oli laukuissa.

Ensimmäinen 100 km menikin varsin mallikkaasti aikaan 3h16min 31.3 km/h ajonaikaisella keskinopeudella. Tuuli oli kuitenkin ajoittain sivulta ja en pystynyt ajamaan koko aikaa tempotikuilta. Auran ja Huittisten välillä tiellä 41 oli myös sen verran liikennettä että piti olla jatkuvasti tarkkana. Sivutuulipuuskat ovat huono yhdistelmä "lepoasennossa".

Kilpijoen kohdalta reitti kääntyi pienemmälle tielle ja kohti Kankaanpäätä. Liikenne väheni todella paljon ja fiilis oli nyt katossa ja meno maittoi. Lämpötila huiteli 30°C tuntumassa mutta ei tuntunut ollenkaan pahalta. Lavialla täytin juomapullot ja söin jäätelön ja join cokiksen. Kankaanpäätä lähestyessä taivas meni pikku hiljaa uhkaavan pilviseksi ja pienenä yllätyksenä tulikin sadekuuro. Pidin lyhyen tauon Kankanpäässä ja sade menikin nopeasti ohi. Tiet olivat kuitenkin märkinä. Tähän kohtaan tuli harmillisesti vähän hitaampi osuus ja en vaan tykännyt tilanteesta vaikka lämpötila laski selvästi. 200 km kohdalla aikaa oli mennyt 7h35min / kello oli 19.04. Tiesin myös että Seinäjoelle en ehtisi ennen klo 22. Pysähdyinkin Karvialla syömään nopeasti hampurilaisen. Matka oli silti sujunut varsin hyvin ja reitti oli paljon parempi kuin Trans Finlandiassa 2017 joka kulki Tampereen kautta tielle 66 ja Alavudelle. Se oli liikenteen puolesta yhtä teurastusta. Nyt oli todella rauhallista. 300 km oli täynnä 12h3 min kohdalla ja Seinäjoella Kivistön S-marketissa 305 km. Pieni huoltotauko, lisää evästä mukaan ja Red Bullit ajopaidan taskuihin, kello oli 00.

Heti Seinäjoen jälkeen tuli reissun ainoa asiaton autoilija. Ohittaessa joku matkustajista huusi ikkunasta jotain mutta en saanut siitä mitään selvää. Vaikka oli jo yö niin tiellä 19 oli vielä hiukan liikennettä, enimmäkseen rekkoja. Mitään ongelmia ei kuitenkaan tullut, takavalo päällä ja kesäyö näytti parhaita puoliaan.



Kauhavan ja Kaustisten välillä alkoi väsymys ja univaje jo painamaan. Red Bullit auttoi hetken. 400 km kohdalla aikaa oli kulunut karvan alle 17h. Alkoi olla selvää että 600 km 24 tuntiin ei tule onnistumaan. Yleensä aamuaurinko piristää mutta aika pian Kaustisten jälkeen oli vaikeuksia pysyä hereillä. Tiellä 63 löytyi muutama huipputason bussipysäkki. Otin yhdellä niistä 13 minuutin pikaunet.


Ajo jatkui ja tuntuikin hetken aikaa siltä että sain tilanteen nopeasti korjattua. Univaje alkoi kuitenkin hiipiä takaisin mutta onnistuin silti sinnittelemään aika hyvin Sieviin jossa kävin aamukahvilla, söin yhden paninin ja lisäksi tietysti täytin juomapullot. 500 km kohdalla aikaa oli mennyt jo 22h15min ja 24 tunnin kohdalla tuli 531 km täyteen. 600 km tavoite jäi kauas. Ajo oli sinnittelyä ja sitkuttamista ja kuumuuskin alkoi painamaan oikeasti päälle. Tässä vaiheessa oli jo täysin merkityksetöntä kuinka nopeasti pääsisin perille Haukiputaalle. Ajatus oli vain siinä että ylipäätään pystyn ajamaan perille asti. Pidin pienen elpymistauon Oulaisissa, söin jäätelön ja join vaihtelun vuoksi tölkin Dr. Pepperiä. Tästä alkoi ajon heikoin vaihe. Ajamisesta ei oikein halunnut tulla mitään, väsymys painoi joka tasolla ja pysähdyin pari kolme kertaa elpymään varjoisiin paikkoihin tien reunoilla ja sain jonkun minuutin nukuttua. Muutamaan otteeseen olo oli jopa aavistuksen pahoinvoiva. Aurinko porotti lähes koko ajan armottomasti takaa ja lämpötila oli jatkuvasti 30°C tai ylikin. Tie 86 Liminkaan on äärimmäisen suora ja tylsä ja tuntui väsyneenä erittäin pitkältä. No, onhan siinä matkaakin 75 km. Ajatus oli kuitenkin siinä mielessä kirkas että sinnittelen Liminkaan ja siellä Heseen syömään jotta saisi energiatasot ylös. Ja Limingasta olisi enää noin 50 km Haukiputaalle. Selvä homma.

Limingan ruokatauon (megahampurilainen ja cokis) jälkeen pyörä alkoikin taas liikkumaan melkein normaalisti ja väsymyksestä ei ollut enää tietoakaan. Hiukan jopa yllätyin kun Oulainen-Liminka oli enemmänkin kuin "hidas kuolema". Mutta sinänsä ei ole mitään uutta että pitkissä ajoissa huonot vaiheet ovat monesti ohimeneviä, joskus ne vaan vievät hieman enemmän aikaa.

Haukiputaan hautausmaalle saavuin noin klo 18.20 varsin hyvävoimaisena:

Ajo löytyy myös Stravasta: https://www.strava.com/activities/5593630189

Kokonaismatka: 655.66 km
Ajonaikainen keskinopeus: 26.1 km/h
Ajoaika: 25h 5min 14sek
Kokonaisaika: 30h 56min 20sek
Lämpötila: 24°C avg. / 16.1°C min. / 32.4°C max.

Vaikka ajo ei onnistunutkaan suunnitelman mukaisesti niin se oli silti hyvä testi ja on aina hienoa päästä noiden kurjien hetkien yli. Vapaa-ajan vähyyden takia näitä pitkiä ajoja arvostaa suuresti, oli ne sitten millaisia tahansa. Hiukan nihkeän kevään jälkeen ehdin ajamaan ja treenaamaan alkukesästä kohtuullisen hyvin vaikka päähuomio oli toki NGS Kimito Island pyöräilytapahtuman järjestelyissä. Paremmalla treenillä ja valmistautumisella 600 km / 24h on täysin tehtävissä.

Ajoin vielä takaisin Ouluun viettämään hienoa kesäiltaa ennen junan lähtöä:


Pyöränä oli Ridley Excalibur maantiepyörä jonka päivitin keväällä Shimanon Ultegra ja 105 osilla ja se toimi täydellisesti. Reissuun ehti mukaan vielä uusi Restrapin laukku vaakaputken päälle. Kirjoittelen pyörästä ja varustuksesta myöhemmin lisää somen puolelle.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...